Kirja on kirjoitettu puhekielellä niin, että jokainen haastateltava kertoo oman tarinansa omalla puhekielellään. Kirjaa lukiessa huomaa, että puhekielisyys on ainoa toimiva vaihtoehto, sillä näinkin abstrakti asia kuin luovuuden kokemuksen kuvaaminen olisi muuten mahdotonta. Puhekielisyyden kautta haastateltavien ajatukset avautuvat lukijalle konkreettisemmin. Esimerkiksi kirjailija Miki Liukkosen pohditaan luovuuden ja taiteen suhteesta konkretisoituu juuri puhekielisen tekstin ansiosta: "Koko sana luova: tyhjästä jotain uutta. Koko sana viittaa siihen. Mutta se ei oo luovaa, että toistaa samaa. Taide on vähän niinku, se on... Kirjoittaa jonku jutun, piirtää tai maalaa tai säveltää, ni muut päättää onko se taidetta vai ei. Ja mitä taide taas on, niin mennään jo niin syvälle, että en voi sanoa."
Kirja motivoi ajattelemaan asioita uudelta näkökulmalta, vaikka ei itse tekisikään luovaa työtä tai harrastaisi taidetta. Kirjasta nousee esille, että myös menestyneet ihmiset kärsivät jatkuvasta epävarmuudesta ja rohkeuden puutteesta, mutta uskovat silti itseensä ja pyrkivät tekemään parhaansa. Kirja on nopeaa luettavaa, sillä se on jaettu viiteentoista osioon haastateltujen henkilöiden mukaan, teksti on isoa ja puhekielinen ilmaisu mukaansatempaavaa.
Myös kirjan syntytarina on mielenkiintoinen. Mikkolalle ja Tervoselle tuli tunne, että he haluaisivat tehdä jotain merkittävää ja luovaa. Molemmat päättävät sanoutua irti nykyisitä töistään ja alkaa yhdessä selvittämään, mitä luovuus tarkoittaa. He ottavat yhteyttä ihmisiin, jota pitävät Suomen luovimpina henkilöinä ja kirjoittavat heidän haastattelujensa pohjalta tämän kirjan. Lisää Luvouuden laboratoriosta löydät täältä.
Rentouttavaa viikonloppua! :)
